Juurimatkakertomus aikojen alusta siihen hetkeen, kun matkalaukut taas kotimaassa puretaan.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Rohkaisuksi odottajille

Pientä tsemppiä heille, jotka jaksavat odottaa ja odottaa ja odottaa... Kun vuosia on kulunut ehkä ensin pettymysten ketjuna ja sitten ollaan byrokratian rattaisiin juuttuneena, se päivä, kun oikeasti jotakin tapahtuu, on odottamisen arvoista ja kaikki tuska unohtuu : )

Tässä näkymä, joka meitä kohtasi raskaan menomatkan jälkeen hotellihuoneessamme: vauvan sänky valmiina odottamassa tulokasta. Se näky teki kaikesta niin konkreettista. Se sänky oli melkein pyhä.

Minä haltioiduin naiselliseen tapaan ja halusin puhua ja puhua. Oli jo yö, mies laittoi silmälasinsa yöpöydälle, käänsi selkänsä ja sanoi, että hän ainakin nukkuu nyt! : D

Tässä sitten kuva, kun olimme jo matkalla Helsingistä Ouluun. Kukat oli saatu Helsingin lentoasemalla siskon perheeltä ja äitikin oli tullut vastaan. Kone tuntui jo melkein paikallisbussilta koko pitkän lennon jälkeen ja ajaessamme sitten kentältä kotiin, ilmestyi täydellinen sateenkaari taivaalle ja mielestäni se sanoi pikkuiselle: tervetuloa : )


Toisella kerralla kaikki oli jo tutumpaa ja siinä piti ottaa 4-vuotias ja hänen tilanteensa huomioon. Tässä sisarukset tutustuvat yhdessä äitiyspakkauksen (jota meille ei ensimmäisellä kerralla myönnetty) leluun : )

2 kommenttia:

  1. Voi kun tuntuu hyvältä nähdä nuo kuvat kaiken odotuksen jälkeen. Ihan sydämessä tuntuu teidän ilonne tilanteessa.

    VastaaPoista
  2. Tiuku: kiitos myötäilosta : )

    VastaaPoista