Iloinen adoptio

Tämän blogini yksi tarkoitus on saattaa tiedoksi, kuinka ihmeellinen ja iloinen asia adoptio on. Siis sen jälkeen kun uusi perhe on syntynyt. En halua pahoittaa lapsettomien mieltä enkä niiden, joilta jostain syystä on tie adoptioon katkennut, vaan haluan hälventää sitä mystisyyttä, joka adoptioon liitetään. Se on iloinen, tavallinen, hyvä asia ja elämä on ihan tavallista ja hyvää - tai huonoa joskus kuten kaikissa muissakin perheissä.

Tosin tässä yksi, joka ei tullut ollenkaan iloiseksi uudesta perheenjäsenestä: nimittäin 13-vuotias kissamme : ).
Hän ei voinut ymmärtää, että "menetti" ykkösasemansa "tuolle":

Tässä tyttäremme mielessään tuumaa: "hyvä, että opin juuri kävelemään, että voin auttaa pihan siivouksessa" : )





Nyt otan tarkoituksella positiivisen linjan; matkaan on kaksi viikkoa ja se jännittää päivä päivältä enemmän. Jos mietin menneitä liikaa, olen siellä kaulaani myöten. Tulevaisuuttahan tässä rakennetaan: lasteni vahvapohjaista tulevaisuutta. Haluan näyttää heille heidän kauniin, kauniin kotimaansa ikuisena auringonpaisteena ja Andien jyhkeinä piirteinä, jotta he tietävät, missä heidän juurensa ovat ja he voivat olla onnellisia myös saatuaan toisen kauniin kotimaan: Suomen, jossa on tarjota paljon toisenlaisia asioita tähtien tuikkeena hangilla ja kunnon joulu : ).