Merkillistä. On vaikea valita hotellia Bogotasta. Yksi ehdottaa sitä ja toinen tätä ja lapset eivät osaa sanoa muuta kuin että pitää olla uima-allas. Lähdemme Bogotasta muutamaksi päiväksi Cartagenaan, Karibian meren rannalle, eikö sitä siinä ole uima-allasta hailla höystettynä? Selvä, Karibialla on myös oikea uima-allas, mutta pitääkö Bogotassakin olla? Löysin pari mukavan tuntuista hotellia, mutta niissä on kaikkea muuta kuin uima-allas; jopa sauna. Hemmetti.
Ensin piti tehdä ratkaisu menemmekö ns. adoptiohotelliin, joissa on perheitä ympäri maailmaa samalla asialla. Sellaisissa olimme molemmilla kerroilla ja se oli ihanaa, mutta miltä nuoristani tuntuu pyöriä pikkulasten seassa. Ei varmaan kaksiselta. Otamme siis tavallisen hotellin.
Niin ja miltä minusta tuntuu syödä hyvä hotelliaamiainen ja mennä sen jälkeen käymään lastenkodissa, jossa on puutetta kaikesta, ruuasta, vaipoista, vaatteista, leluista... Jotenkin kaksinaismoralistiselta. Se on se outo tunne, joka ainakin minua vaivaa. Ja se tunne, kun istuu taksissa ja pikkulapset myyvät liikennevaloissa hedelmiä ja tupakkaa haistellen samalla bensan katkuja niin ettei muuta humalaa tarvita.
Hollantilaset keksivät kerätä purkkiruokaa ym. ja viedä niitä vuoristoon köyhille. Ihmiset olivat oppineet odottamaan näitä hollantilaisryhmiä passiivisen iloisina. Emme lähteneet mukaan. Oli riittävän surullista katsoa, kun meille näytettiin sieltä kuvia. En pidä sellaisesta, että mässäillään toisten kurjuudella ja hankitaan pyhimyskehä itselle muutamalla purkkiruokalähetyksellä.
Kahtiajako Bogotassa on niin vahva ja tuloerot niin suuret, että siellä kävijä ei voi siltä välttyä eikä sitä muuttaa. Lapseni eivät tiedä, mitä tulevat kokemaan. Joskus olen siitä huolissani. Onneksi emme lähteneet matkalle, kun he olivat nuorempia. Selvä, en välitä uima-altaasta, uidaan sitten kotona : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti