Pirkka-lehden pelastus

Jotkut asiat saavat alkunsa hyvin yksinkertaisesti. Luin Pirkka-lehteä ja siellä oli aivan ihana juttu pariskunnasta, joka haki pienen tytön Etelä-Amerikasta. Näytin sitä miehelleni ja niin sitten soitin lehdessä olevaan Interpedian puhelinnumeroon. Sen ystävällisempää kohtelua en ollut miltään taholta saanut. Lämmin tuulahdus kävi kodissamme. Interpedia lähetti postissa infopaketin, joka kyllä luettiin suurennuslasin avulla.

Ilman seuraavaa taulukkoa olisimme varmaan seonneet. Merkitsin kynällä aina, kun olimme päässeet kiipeämään seuraavalle portaalle. Jotkut portaat saattoi loikata kevyesti. Jollakin portaalla seisoimme vuoden, mutta alaspäin ei lähdetty. Kas tässä hieman Post-it -lapuilla koristeltuna:

Mutta eihän se riittänyt, että me ja Interpedia olimme samaa mieltä, kaupunkimme sosiaaliviraston henkilökunnan mielestä olimme aivan päättömiä. Heidän piti tehdä kotiselvitys, mutta kesti puoli vuotta ennen kuin sain sieltä kiinni ihmisen, joka suostui kuuntelemaan. Minulle luvattiin soittaa aina parin viikon päästä ja kerran kävi niin, että henkilö lupasi soittaa päivänä se ja se ja hänen työsuhteensa oli edellisenä päivänä päättynyt. Rupesimme jo "vähän" hermostumaan ja vaadin saada puhua esimiehen kanssa. Esimies sanoi suoraan, että hän näki Haaparannassa vaalean pariskunnan, jolla oli kaksi neekerilasta ja kyllä ihmiset sitten tuijottivat. Ei auttanut, että kerroin juuri tulleesta laista, joka velvoittaa heidät tekemään selvityksen.

Soitin Interpedian Karin Lutherille, joka on minun ikuisen ihailuni kohde. Hän soitti sosiaalivirastoon ja meille sitten tuli kaksi naista käymään. Juteltiin ja he sitten ehdottivat, että itse tekisin jonkinlaisen rungon heille. No mikäs siinä, voin tietysti kirjoittaa, että olemme maailman parhaita kasvattajia, fiksuja ja filmaattisia : D

Oikeasti yritin tehdä ihan järkevän selvityksen, jonka sosiaalivirasto sitten täydenteli. Interpediasta iski salama kaupunkimme sosiaalivirastoon. Jo alkoi tulla asiallista toimintaa. Kotiselvitys (myös neljän vuoden kuluttua toisen lapsen kohdalla) onnistui sekä lain vaatimat useat seurantakäynnit eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa kaupunkimme sosiaaliviraston toiminnasta alkuaikoja lukuun ottamatta. Jollakin tasolla jopa ymmärrän heitä. Olimme ensimmäinen pari ja laki oli uusi ja siellä on varmasti kiirettä yllin kyllin ja kokemusta huonostivoivista perheistä. Viimeinen ehdotus heidän taholtaan oli, että kuitenkin luopuisimme adoptiosta ja ryhtyisimme sijaisvanhemmiksi, koska olisimme NIIN hyviä siihen. Kiitos, mutta ei kiitos. En ole niin vahva, että antaisin lapsen myöhemmin pois. 

Muuten: nykyisin lienee enemmän kotiselvityksiä tekee nimeltämainitsematon yhdistys. Ehkä pienen pieni nainen otti takkinsa, hattunsa ja sateenvarjonsa ja hävisi tuuleen.